Tuntematon suomalainen kirjainmuotoilu

Yksi suomalainen kirjaintyyppi oli muutaman vuoden ajan maailman luetuin. Nokia Font vaikutti miljardien ihmisten el?m??n, ja typografian kannalta se oli vallankumouksellisen onnistunut.

Nokiaa ei kuitenkaan muisteta kirjainmuotoilustaan. T?m? tuntemattomuus oli osittain my?s Nokian tavoite. Ei haluttu julkistaa salaisuutta: luettavuustesteiss? Nokia Sans Wide voitti Verdanan ja Tahoman, joita oli siihen saakka pidetty parhaina pienten pikselikokojen fontteina. Pel?ttiin, ett? jos t?m? tieto olisi vuotanut, kilpailijat olisivat nopeasti kopioineet kirjainten muotoilun.

Nyt projektin onnistumisesta on kulunut 20 vuotta. Oltuaan k?yt?ss? 10 vuoden ajan t?m? kirjainperhe katosi julkisuudesta. On aika kertoa Nokia Fontin tarina ja nostaa samalla esille muitakin tuntemattomuuksia suomalaisen kirjainmuotoilun historiasta.

Milt? n?ytt?? suomalainen kirjain?

Kirjainmuotoilu on Suomessa harvinainen taiteenlaji. Olemme tottuneet k?ytt?m??n muiden suunnittelemia kirjaimia.

Kirjainmuotoilu j?? onnistuessaankin usein tuntemattomaksi: Kirjainmuotoilijat eiv?t signeeraa teoksiaan. Ilmaiseksi nautittavaa ei huomata arvostaa. Lis?ksi mit? parempi kirjaintyyppi on, sit? v?hemm?n siihen kiinnitet??n huomiota.

Markus Itkosen kirja suomalaisesta kirjainmuotoilusta on nimetty osuvasti Kadonneet kirjaintyypit (Kirjan l?yd?t Typoteekista).

Usean vuosisadan ajan selvisimme saksalaisella tuontitavaralla: k?ytimme kaikille tuttua ja aikalaisten silmiss? helppolukuista fraktuuraa.

Akateemisella tasolla keskusteltiin, voitaisiinko Suomessa k?ytt?? antiikvaa, jonka p??teviivat olivat per?isin roomalaisista siveltimist? ja taltoista. J. V. Snellman muistutti, ett? useimmat suomalaiset osaavat lukea vain fraktuuraa, jolla kaikki kansankirjallisuus oli kautta aikojen ladottu. Osa lehdist? oli kaksikielisi?, ja kieli n?kyi my?s niiden kirjaintyyleiss?: suomenkieliset tekstit ladottiin fraktuuralla ja ruotsinkieliset antiikvalla.

Vuonna 1913 Uuden Suomettaren yhti?kokouksessa l??kint?neuvos K. Reijovaara arvioi, ett? antiikvakirjoitus on fraktuuraa terveellisempi suomalaisten silmille. (Mervola, 1995)

Samoihin aikoihin k?ytiin pienemmiss? piireiss? keskustelua suomalaisesta visuaalisesta identiteetist?. Suomalaiseksi kirjaintyypiksi ehdotettiin muun muassa latoja Atte Syv?nteen vuonna 1914 suunnittelemaa Jorma-alkukirjain- ja koristesarjaa, josta esimerkki alla (Itkonen, 2012).

Kirjaimia voidaan luokitella monin tavoin. P??teviiva eli serif tarjoaa yhden karkean jaottelun: p??teviivallisten kirjainten ryhm? on nimelt??n serif, ja p??tteett?mist? k?ytet??n nime? sans-serif.

Kansainv?lisen funktionalismin ja klassismin pohjalta kehittyi pohjoismainen funktionalismi. Muutos 1920-luvun klassismista funktionalismiin ei ollut yht?kkist? eik? t?ydellist?, vaan tyyli pelkistyi v?hitellen 1930-lukua l?hestytt?ess?. Olennaista oli tarkoituksenmukaisuus, joka usein n?kyi yksinkertaisuutena ja selkeyten?. Uudet sans serif -kirjaintyypit sopivat t?h?n ajattelumaailmaan.

Vuonna 1935 Arkkitehti-lehdess? esitelty arkkitehtien tekstauskirjaimisto oli hyvin pelkistetty:

Suomalaisuus ei ole kuitenkaan koskaan ollut vain niukkuutta ja pelkist?mist?. Suomalaista identiteetti? ovat my?s karjalaistalojen koristeleikkaukset, suomen kieliopin mahdollistama sanojen monimuotoisuus ja suuret kansallisromanttiset maalaukset.

Moni suomalainen ajattelee tuntevansa Akseli Gallen-Kallelan t?rkeimm?t taideteokset. Harva tiet?? sit? ty?t?, joka oli Gallen-Kallelalle itselleen t?rkein. Vuonna 1925 Gallen-Kallela kirjoitti kirjeess??n: "Koko el?m?ni ajan olen, vaikka alussa itse tiedottomasti, t?lle teht?v?lle valmistautunut." (H?ggman: WSOY:n historia 1878–1939, 2001, s 472). Kyseinen j?ttity? oli Kalevala-kirjake, ainoa suomalainen metallista valettu kirjake.

Gallen-Kallela k?ytti kirjakehankkeelleen useita vuosikymmeni? 1900-luvun alkuvuosista kuolemaansa asti. Koevedokset valmistuivat vuonna 1932 puolitoista vuotta kirjailijan kuoleman j?lkeen. (Itkonen, 2012)

WSOY j?tti Kalevala-kirjakkeen kehitt?misen kesken, ja Gallen-Kallelan kirjaimellisesti merkitt?vin ty? vaipui unohduksiin. Sen j?lkeen 1900-luvun kirjainmuotoiluprojektit olivat Suomessa pieni?. Tyypillinen tekij? oli mainostoimisto, jolta yritys tilasi logoon tai otsikkoihin sopivan yksitt?isen kirjainleikkauksen.

Kokonaisen kirjainperheen muotoilua saatiin odottaa pitk??n. Syyt ovat ilmeisi?: T?ysimittainen kirjainmuotoiluhanke on niin mittava, ett? sellaiseen l?ytyy varoja vain suuryrityksist?. Lis?ksi projektin takaisinmaksuaika j?? arvauksien varaan: miten paljon kirjainmuotoilu vaikuttaa yrityksen tuotteiden menestykseen?

Kenell? olisi t?h?n varaa?

Nokia ennen br?ndinhallintaa

1990-luvulle tultaessa Helvetica oli Nokian virallinen yritysfontti. Tuon p??t?ksen perusteluja ei ole Nokian historiikeissa n?kynyt. Valinta oli luonteva: Nokian markkinointiosastolla k?ytettiin 1980-luvulla Macintosh-koneita, ja niiden ohjelmissa oletusfontti oli siihen aikaan Helvetica.

Siirtyess?ni Nokian markkinointiviestint??n sain kierreselk?vihon, jonka kannessa luki logon alla "Graafinen ohjeisto". Ohjeessa kerrottiin, miten Nokia-logoa saa ja ei saa k?ytt??: logoa ei saanut esimerkiksi taivuttaa kaapelikelan kyljess? py?re?ksi. Ohjeiston toinen osa m??ritteli v?rin. Liitteen? olleiden Pantone-v?riliuskojen avulla pystyi tarkistamaan, oliko sinisen s?vy oikea.

Nokia ei tuolloin viel? ollut maailman 10 arvokkaimman br?ndin joukossa – nousisimme sinne my?hemmin – mutta yrityksess? alettiin ymm?rt??, miten br?ndi? rakennetaan. Helvetica ei sit? edist?isi. Lopullisesti Helvetican k?yt?lt? meni pohja pois, kun IT-osasto ilmoitti Nokian luopuvan Maceist? ja siirtyv?n melkein t?ysin Windows-koneisiin. Poikkeuksena oli vain tuotekehitys, jossa jatkui Linux-p??tteiden k?ytt?. Macintosh-kielto kesti yli vuosikymmenen: niiden k?ytt? sallittiin Nokialla uudestaan vasta vuonna 2006. Siit? eteenp?inkin Macit hyv?ksyttiin vain, jos k?ytt?j? lupasi olla tarvitsematta IT-tukea.

Helveticassa oli k?ytett?vyysongelmia kuten kirjainten sulkeutuneisuus. Esimerkiksi pikku-e oli l?hes ympyr?, jossa on poikkiviiva. Jotkin kirjaimet muistuttivat liiaksi toisiaan: esimerkiksi c ja o. N?m? ongelmat olivat kuitenkin pieni? verrattuna niihin, joita Nokian kalvoesityksiss? n?ht?isiin seuraavaksi.

Er??n? maanantaiaamuna s?hk?postissa ilmoitettiin, ett? Nokian uusi virallinen fontti on Rotis Sans Serif. Office-ohjelmien oletusfontti vaihtui automaattisesti. Perusteluja ei henkil?st?lle kerrottu. Ehk? kyseess? oli IT-hallinnon p??t?s – ehk? on saatu maailmanlaajuinen lisenssi halvalla, pohtivat kollegani. T?t? Otl Aicherin vuonna 1988 suunnittelemaa kirjaintyyppi? oli myyty moniin muihinkin suuryrityksiin.

Rotis Sans Serif opetti, mit? seuraa typografian unohtamisesta. Rotis Sans Serif oli suunniteltu vain painotuotteisiin, ei n?ytt?ruuduille. Isoissa PowerPoint-otsikoissa Rotis Sans Serif n?ytti kelvolliselta. Sit? pienemmiss? teksteiss? kirjaimet meniv?t rumasti tukkoon: ensimm?isen? pikku-e.

K?ytt?liittymiin uutta virallista fonttia ei voinut harkitakaan. Rotis Sans Serifill? kirjoitetut 12 pikselin tekstit olivat lukukelvottomia.

Suomalaisille Rotis Sans Serif oli tuttu jo ennest??n. Sama fontti n?kyi halpatuotteisiin keskittyneen Anttilan painetuissa kuvastoissa. Br?ndimielikuvan kannalta uusi kirjaintyyppi oli kyseenalainen.

Saagan seuraava vuosisata

Vuoteen 2000 menness? nokialaiset olivat oppineet, mit? yrityksen typografiassa tarvittiin ja mit? ei haluttu. Oli aika luoda 1865 perustetulle Nokialle oma kirjainperhe.

Kirjaimista tulisi Nokian br?ndin kolmas ajaton osa. Ne kaksi ensimm?ist?h?n olivat Nokia-logo ja Nokia-sininen.

Pelkill? br?ndinrakennuksen argumenteilla ei fonttiprojektia olisi pystynyt k?ynnist?m??n. Ty?ll? olisi toki varmasti vaikutus br?ndiarvoon, mutta investointilaskelmissa siihen ei voinut vedota. Interbrandin mukaan Nokia-br?ndin arvo oli 35 miljardia dollaria vuonna 2001. Kirjainmuotoilun vaikutus olisi pit?nyt ilmaista arvauksena: ”Jos vaikuttaisi promillen, saataisiin 100 k€ investoinnista 350 M€ eli 35000 % tuotto.” T?llainen ROI olisi yksinkertaisesti liian hyv? ollakseen uskottava.

Perusteiksi tarvittiin lyhyen t?ht?imen s??st?j?, joita IT-hallinto n?ki projektissa. Nokian kasvaessa kohti 100 000 ty?ntekij?n yrityst? olivat Rotis Sans Serifin vuotuiset lisenssimaksut nousseet kohtuuttomiksi. Vaikka oman fontin tekeminen olisi kallis kertaurakka, vuosikymmenien mittaan s??st?t lisenssimaksuissa olisivat moninkertaiset.

Kirjainmuotoiluprojektin johtoryhm??n nimettiin viisi eri alojen osaajaa, p??vastuussa P?ivi Tuohimaa (Senior Manager, Nokia Brand Identity) ja Juhani Pitk?nen (Art Director, Nokia Brand Identity). Omalla vastuullani oli kirjainten k?ytt? k?ytt?liittymiss? kuten puhelimet, websovellukset ja desktop-ohjelmistot. Ydinryhm?ss? olivat my?s Nokia Mobile Phonesin Petri Seljavaara, Nokia Home Communicationsin Hayley Bringdal, k?ytt?j?dokumentaation Jaana Gallagher ja tietohallinnon Eric Beasley.

Aluksi selvitettiin k?ytt?tarpeet. Haluttiin luoda kirjainperhe, joka olisi optimaalinen jokaiseen erilaiseen tarpeeseen: puhelinten ja kommunikaattorien n?yt?ill? olevat tekstit, desktop-ohjelmien tekstit, Nokian julkaisemat lehdet, lehtimainokset, julisteet, rakennusten opasteet, k?ytt?ohjeet, k?yntikortit ja tuotepakkaukset. T?lt? n?ytti hahmotelma projektin sis?ll?st?:

Tavoitteet olivat selke?t:

1. Tehd??n yksi visuaalisesti yhten?inen kirjainperhe, jolla katetaan kaikki Nokialla tarvitut tekstien k?ytt?kohteet.
2. Kirjainperhe vahvistaa Nokian visuaalista br?ndi? ja on helposti tunnistettava.
3. Tekstin luettavuuden tulee olla huippuluokkaa, sill? Nokian br?ndimielikuvassa korostui muutenkin hyv? k?ytett?vyys.

N?iden vaatimusten yhdistelm? teki projektistamme typografisesti poikkeuksellisen ja my?s vaikeamman kuin alussa ymm?rsimme.

Hyvien projektien tavoitteet ovat realistisia. Parhaiden projektien tavoitteet ovat mahdottomia.

Nokian kirjainmuotoilun tavoite oli kattaa tekstien kaikki k?ytt?tilanteet samalla kirjaintyypill?.

Resoluutioltaan karkeimpia olivat 72 dpi tietokonen?yt?t ja 120 dpi puhelinn?yt?t, puoliv?liss? 300-600 dpi paperitulosteet ja tarkimpia 9600 dpi painotuotteet. Kirjainten tuli n?ytt?? hyv?lt? sek? parin millimetrin ett? usean metrin korkuisina.

Hyv?ss? typografiassa oli tapana k?ytt?? erilaisia kirjaimia resoluutioiden ??rip?iss?. Oli opittu, ett? n?yt?ill? n?yttiv?t hyvilt? pieneen pikselikokoon optimoidut suoralinjaiset kirjaimet. Jos samoja kirjaimia k?ytettiin painotuotteessa, niist? tuli k?mpel?n n?k?isi?.

Vastaavasti painotuotteissa parhailta n?yttiv?t tekstit, joissa hy?dynnettiin tarkan painotekniikan mahdollisuudet: kirjainten paksuuden vaihtelu, kaarten kiihtyvyyden vaihtelut ja muut pienet viimeistellyt detaljit tekiv?t kirjaimista mielenkiintoisemmat. Jos t?llainen kirjain puristettiin n?yt?n pieneen pikselikokoon, kirjain menetti oman luonteensa ja siit? tuli usein ruma.

Nyt halusimme saavuttaa n?m? molemmat ??rip??t - ja viel? kaksi muuta ulottuvuutta: Tavoitteena oli vahvasti persoonallinen yritysfontti, jonka luettavuus olisi maailman parhaiden fonttien luokkaa. My?s n?m? tavoitteet n?yttiv?t vastakkaisilta. Luettavuutta edist?? se, ett? kirjainten muodot ovat aivoille tuttuja - mieluiten juuri samanlaisia kuin ne muut tuhannet tekstit, joita olemme lukeneet. Tutusta poikkeavat muodot puolestaan pys?ytt?v?t silm?n ja hidastavat lukemista.

Tiivistimme tavoitteen n?in:

”provide Nokia with a distinctive corporate typeface family that follows classical lines but with an appealing aesthetic across a complete range of applications”

Tilasimme suunnittelijoilta siis pieneen pys?k?intiruutuun mahtuvan kaupunkiauton, johon mahtuu tarvittaessa isonkin kartanon muuttokuorma ja joka hurmaisi k?ytt?j?t sek? mit?tt?m?ll? polttoaineenkulutuksella ett? ylivoimaisella moottoriteholla.

Kaksi vuotta my?hemmin vuonna 2002 kirjoitin:

There are three types of good fonts:

Some are easy to read in print.

Some work well on screen.

Some have identifiable characteristics.

Combining any two of the above goals is difficult. Nokia font combines all three. And the reading requirements of users of different products.

Nokialla oli onni saada projektiin mukaan kirjainmuotoilun guru Erik Spiekermann (Erik Spiekermannin haastattelu ja biografia), joka oli arvostettu sek? muotoilijana ett? typografian tietokirjailijana. Spiekermannin perustamia olivat Saksan suurin muotoilutoimisto MetaDesign ja ohjelmistoissa k?ytettyjen fonttien kauppa FontShop.

Ensimm?isess? tapaamisessamme Erik pyysi minua kertomaan Nokian kirjaintyyppien historian. Kun sanoin Helvetica, Erik alkoi nauraa. H?n oli ollut itse muotoilijana Neue Helvetica -projektissa, jossa alkuper?ist? Helveticaa korjailtiin. Erik tiesi kaikki syyt, joiden vuoksi kenenk??n ei pit?isi k?ytt?? Helveticaa, ja h?n ilmaisi asian vahvasti: jopa Arial – alun perin Helvetican lisenssimaksujen kiert?miseksi tehty kopio – on laadukkaammin v?listetty kuin alkuper?inen Helvetica.

Pienten pikselikokojen kirjaintyypit olivat uusi kirjainten tyyppi, joiden tarve kasvoi 1990-luvulla. Kahta n?ytt?kirjaintyyppi? pidettiin vuosituhannen vaihteessa luettavuudeltaan muita parempina: Verdana ja Tahoma.

N?iden ohi pit?isi p??st?. Agfa Monotype oli suunnitellut sek? Tahoman ett? Verdanan. Oli siis luontevaa, ett? pyyt?isimme Agfa Monotypen asiantuntijat mukaan suunnittelemaan uutta Nokia-fonttia.

Brand Book m??ritteli Nokian olevan globaali br?ndi, jolla on suomalaiset juuret. T?h?n henkeen sopi t?ydellisesti, ett? suomalaisten vaatimusten mukaan suunniteltua kirjainta ty?st?? monikansallinen tiimi:

Erik Spiekermann oli 1947 syntynyt saksalainen, joka ty?skenteli Berliiniss?, Lontoossa ja San Fransiscossa – jokaisessa niiss? oma toimisto. Robin Nicholas oli Erikin kanssa samanik?inen. Robin oli p??ssyt t?ihin Monotype Drawing Officelle jo teini-ik?isen? Lontoossa. Sen j?lkeen h?n oli luonut kymmeni? uusia kirjaintyyppej?. Hollantilainen Jelle Bosma oli Agfa Monotypen TrueType-tiimin vet?j?. Jelle sai p??vastuun Nokia-fontin teknisest? ty?st?misest?. Carl Crossgrove oli Monotypen kokenut kirjainmuotoilija, joka oli typografian lis?ksi syventynyt my?s kalligrafiaan. Ole Sch?fer oli FontShopissa suunnitellut Erikin kanssa useita fontteja vuodesta 1990 alkaen.

Kulttuurien eroja

Ensitapaamisemme lopuksi Erik totesi, ett? t?m? p?iv? poisti h?nen ennakkoluulonsa Nokiasta ja suomalaisista. Erik kertoi j?nnitt?neens?, ett? vastassa olisi tummia pukuja, solmioita ja j?ykk?? harvasanaisuutta. Sen sijaan juttelimme sujuvasti englanniksi ja saksaksi kuin olisimme olleet vanha kaveriporukka.

Seuraavassa tapaamisessa oli suomalaisten vuoro p??st? eroon ennakkoasenteistaan. Paikalle tuli v?ke? useista Nokian toiminnoista, joissa oli kuultu tavoitteemme ”maailman parhaasta fontista.” Agfa Monotypelta oli vieraina brittej?, joille vaatimattomuus on taiteenlaji.

Suomalaisten puolella p?yt?? nousi IT-osaston ep?ily, onko mahdollista tehd? esimerkiksi Arialia parempi fontti ja kuinka Agfa t?h?n kykenisi.

Agfan puolelta Robin Nicholas vastasi, ett? fontista tehd??n Arialia parempi ja ett? Jelle t?ss? vieress? hoitaa asian. Joku jatkoi kyseenalaistamista: ”Miten hyvin tunnet Arialin?”

Vaatimattoman oloinen Jelle totesi lakonisesti: ”I made the hinting for Arial’s special language variants, so I think I know something about it.”

P?yd?n ymp?rille laskeutui hetkeksi t?ydellinen hiljaisuus. Hinting eli vihjeistys on digitaalisen kirjainmuotoilun ty?l?in osuus, jossa luodaan todellinen laatu. Vihjeistyksess? m??ritell??n kirjain kirjaimelta ja pikselikoko kerrallaan, miten vektoriviivat siirtyv?t suhteessa n?yt?n pikseleihin siten, ett? render?ity kirjain asettuu kokonaisen pikselin alueelle, jos anti-aliasing-tekniikkaa ei ole k?yt?ss?. Mies, joka on vihjeist?nyt Arialin, tuntee sen kirjaimet paremmin kuin kukaan muu maailmassa.

Robin itse oli toki viel? vaatimattomampi. H?nen ei tarvinnut korostaa, ett? oli itse aikoinaan muotoillut Arialin.

Uuden kirjaintyypin perusmuoto haettiin Nokian visuaalisesta historiasta. Esiin kaivettiin my?s Nokia-kirjaimisto, joka sis?lt?? viiden tutun kirjaimen lis?ksi muutkin merkit.

Nokia-logon kirjainten esikuva on Microgramma-fontissa. Italialaisten Aldo Novaresen ja Alessandro Buttin vuonna 1952 luomat kirjaimet edustivat 1960-, 1970-, 1980-, 1990- ja 2000-luvun ihmisille tulevaisuuden teknologiaa. N?m? kirjaimet n?kyv?t kuudessa eri Star Trek -elokuvassa: Enterprise-aluksen k?ytt?liittym?suunnittelu ei olisi ollut t?ydellist? ilman Microgramman selkeytt? ja voimakkuutta. Microgramma-kirjaimet voi l?yt?? my?s elokuvista 2001: Avaruusseikkailu ja Paluu tulevaisuuteen. Nokian logoon poimittiin Microgramman futuristinen henki ja lis?ttiin uudet ainutlaatuiset piirteet kuten ter?v? K:n liitos.

Nokia-logon O-kirjaimen py?ristetty suorakaide toistui 1990-luvulla Nokian puhelinten n?ytt?jen muodossa. Ajatus py?ristetyst? kulmikkuudesta antoi nyt ilmett? Nokian uusiin kirjaimiin. T?m? oli sek? kaunista muotoilua ett? vahvaa br?ndinhallintaa. Erik laajensi sanavarastoamme uudella sanalla: squircle eli py?r?neli? tai nelipy?ri?.

Nokia Font -perheen erityispiirre oli, ett? jokainen kirjain n?ytti suurelta suhteessa k?ytettyyn tilaan. N?enn?inen suuri koko johtui siit?, ett? kirjainten x-korkeus oli suuri suhteessa ala- ja yl?pidennyksiin (ascenders and descenders).

Suuri n?enn?inen koko mahdollisti tarvittaessa tekstikoon pienent?misen: enemm?n teksti? samassa tilassa ilman ett? luettavuudesta tarvitsee tinki?. Arial- tai Myriad-tekstiin verrattuna riville voitiin sijoittaa 12% enemm?n Nokia Font -teksti?, vaikka tekstien visuaalinen koko oli sama.

Tunsimme, ett? n?m? kirjaimet ilmensiv?t Nokian henke?. Neli?m?isyys viittasi tekniseen maailmaan ja n?ytt?ihin. Kirjainten avoimuus paransi luettavuutta ja teki niist? poikkeuksellisen selkeit? silloin, kun k?ytett?viss? oli vain v?h?n pikseleit?.

Nokia-kirjainperheen visuaalinen yhten?isyys yhdisti puhelinten karkeat pikselikirjaimet painotuotteiden hienostuneisiin muotoihin.

Koska vastuullani olivat k?ytt?liittym?t, olin erityisen iloinen Nokia Sans Wide -leikkauksesta. Useat laadukkaatkin kirjaintyypit menett?v?t hyv?t ominaisuutensa, kun niiden kokoa lasketaan n?ytt?ruuduilla 10-12 pikseliin. Nokia Sans Wide oli selke? ja helppolukuinen my?s pienten pikselim??rien rajoittamana. Kirjaimet n?yttiv?t hyvilt? my?s silloin, kun p??telaitteen ohjemisto ei mahdollistanut reunapehmennyst? (anti-aliasing).

Nokia Sans Wide paransi esimerkiksi verkonhallintaohjelmistojen k?ytett?vyytt? tietoliikenneoperaattorien valvontasaleissa. Niiss? tehtiin kolmivuoroty?t? ja pidettiin huolta siit?, ett? maanlaajuiset tietoliikenneverkot toimivat virheett?m?sti. Kriittist? oli tiedon selkeys, ja sit? Nokian kirjainmuotoilu nyt paransi.

Paria vuotta aiemmin olin aloittanut Nokia Networksin satojen erilaisten k?ytt?liittymien yhten?ist?misen. Uusi kirjainperhe yhdistyi uuteen sinivalkoiseen CoolFace-tyyliin. K?ytett?vyys nousi niin vauhdikkaasti, ett? operaattoreiden kentt?henkil?kunta alkoi suosia suomalaista. Kaakkoisaasialainen asentaja totesi: ”Asennan mieluummin Nokian tukiasemia, koska niiden hallintaohjelmisto on helpoin k?ytt??.”

Pikselifontin ja printtifontin yhteensovittaminen vaati muotoilijoilta irtautumista totutuista periaatteista. Yleens? kirjainmuotoilussa tehd??n ensin vektorikuvat ja vasta lopuksi pikseliversiot – jos j?lkimm?isi? edes tarvitaan. K?ytt?liittymiin tarkoitetussa Nokia Sans Wide -leikkauksessa tehtiin ty?vaiheet p?invastoin aloittaen yksitt?isist? pikseleist?. T?lt? n?ytti tuplavee.

Vasta sitten piirrettiin outline-kirjaimet vektoreina - t?ss? on ty?stett?v?n? a. Suurennoksesta n?kyy, miten kirjainten muodoissa yhdistettiin py?reytt? ja kulmikkuutta.

Vaikka l?ht?kohtana oli sans-tyyppinen eli p??tteet?n fontti, serifej? eli p??teviivoja lis?ttiin tekem??n kirjaimista helpommin ja nopeammin tunnistettavia.

Joidenkin kirjainten kohdalla muodot muuttuivat alkuper?isist? luonnoksista paljonkin.

Yksi vaatimuksista oli kaikkien leikkausten sopiminen visuaalisesti yhteen: ”All font weights and versions work together in the same document, in the same paragraph, and on the same line.”

Tammikuussa 2002 Erik Spiekermann kokosi eri leikkauksista oheisen julisteen.

Olennaista oli, ett? jokainen leikkaus oli optimoitu tiettyyn k?ytt?tarkoitukseen.

Nokia Sans Wide sopi tilanteisiin, joissa tavalliset kirjaimet eiv?t olisi riitt?v?n hyvi?: karkeat resoluutiot, pienet tekstikoot, heikkon?k?iset lukijat. Sans Wide teki lukukokemukselle saman kuin selkokieli lauserakenteille: teksti oli helpommin ymm?rrett?v??.

Nokia Sans Titlea k?ytettiin otsikoissa. Sans Titlessa oli poikkeuksellista visuaalista voimaa.

Sans Condensed sopi tilanteisiin, jossa informaatio oli puristettava erityisen pieneen tilaan: esimerkiksi pakkausten tai taulukkojen tekstit.

N?iden perusleikkausten lis?ksi tehtiin tietysti my?s lihavoidut ja kursivoidut versiot. Kirjainperhe sis?lsi lopulta 26 eri leikkausta:

Kun n?m? latinalaiset merkit oli muotoiltu valmiiksi, jatkettiin etsim?ll? samaan kirjainperheeseen sopivat CJK-merkit (Chinese, Japanese, Korean).

Kun tavoittelet parempaa, tarvitset ensin mittarin

Halusimme luettavuuden olevan todistettavasti parempi kuin Tahomassa ja Verdanassa. Miten voidaan mitata luettavuutta?

Meit? auttoi onnekas sattuma. Opiskeluaikoina olin tehnyt Polin harjoitust?it? yhdess? Max Lindforsin kanssa. H?n oli yksi niit? harvoja tutalaisia, joka vapaasti valittavien aineiden joukosta poimi ergonomian. En ollut n?hnyt Maxia vuosiin, mutta tiesin h?nen vet?v?n Nokia Research Centerin visuaalista laboratoriota, jossa tutkittiin n?k?havaintoja. Max l?ysi akateemisesti luotettavaksi arvioidun menetelm?n, jolla mitattiin luettavuutta.

Kirjainten tunnistaminen yksitellen on aivoille erilainen teht?v? kuin kirjainten tunnistaminen sanoissa. Validiteetin kannalta on t?rke??, ett? testiss? luettava sivu vastaa olemukseltaan oikeaa teksti?. Yht? t?rke?? on, ett? teksti on t?ysin merkitykset?nt?: muutoinhan sanojen tuttuus ja luetun ymm?rt?minen vaikuttaisi tulokseen.

Lukutestiss?mme piti poissulkea k?sitetason luettavuus (readability) ja sanojen merkitysten tulkinta. Pit?isi mitata ainoastaan typografista luettavuutta (legibility). Siihen puolestaan vaikuttaa erityisesti se, miten lukija tunnistaa kirjaimet eli ett? h?n ei vahingossa tulkitse yht? kirjainta toiseksi. Kriittisi? ovat toisiaan muistuttavat kirjainparit kuten h ja n, i ja l, c ja e, tai c ja o. Kaikkia mahdollisia kirjainpareja ei onneksi tarvitse tutkia yht? perusteellisesti. Muotoilussa keskityt??n niihin kirjainpareihin, jotka ovat vaikeimpia erottaa toisistaan.

Maxin l?yt?m? menetelm? oli yksinkertaisuudessaan nerokas: Testiss? k?ytetty teksti sis?lsi satunnaisia kirjaimia, jotka oli ryhmitelty ”sanoiksi”. Sanat ja v?limerkit muodostivat visuaalisesti lauseen n?k?isi? kokonaisuuksia. Olisi voinut luulla, ett? edess? on teksti? jollakin tuntemattomalla kielell?.

Testiss? lukijaa pyydettiin laskemaan jonkin tietyn kirjaimen m??r?, esimerkiksi: ”Kuinka monta h-kirjainta on t?ss? tekstiss??” Tarvitsimme vain kaksi tietoa: vastauksen nopeus ja virheett?myys. Testist? oli helppo tehd? automatisoitu ohjelma.

Agfa Monotypen ammattilaiset innostuivat: ensimm?ist? kertaa heill? oli tieteellinen menetelm?, jonka avulla he pystyiv?t parantamaan ty?t??n.

Sama testi tehtiin my?s Verdanalla ja Tahomalla. Nokia Sans Widen ensimm?inen versio j?i niist? hieman j?lkeen. Testin perusteella osaa kirjaimista muokattiin. Seuraavassa versiossa lukemisen virheett?myys v?heni ja lukunopeudet kasvoivat. Kolmas versio ylitti tavoitteet. Jelle hioi kirjainten yksityiskohtia niin, ett? hyv?st? syntyi lopulta paras.

Yrityksess? tehtiin p??t?s olla julkistamatta tietoa siit?, ett? Nokian puhelinten fontti oli luettavuudeltaan parempi kuin kilpailijoiden puhelimissa. Pel?ttiin, ett? jos t?m? tieto olisi vuotanut, kilpailijat olisivat nopeasti kopioineet kirjainten muotoilun. Fontin oikeudellinen suojaus on k?yt?nn?ss? mahdotonta: jos kopioija muuttaa fontin nimen ja muutaman kirjaimen yksityiskohdan, se riitt??. N?inh?n oli aikoinaan k?ynyt my?s Helveticalle.

Viel? ei oltu p??tetty, milloin uusi kirjaintyyppi julkaistaisiin. Ylimm?ll? johdolla oli t?rke?mpi? kiireit?. Vuoden 2002 yhti?kokous l?hestyi, ja se pidett?isiin suuremmassa paikassa kuin koskaan ennen: Hartwall Areenassa.

15 minuuttia ennen yhti?kokouksen alkua testattiin viel? viimeinen asia: n?kyv?th?n Powerpoint-kalvot ongelmitta. Mit??n ongelmia ei ollut odotettavissa. Samat tutut kalvot t?ynn? Rotis Sans Serif -tekstej? oli tarkastettu jo Nokia-talon kokoushuoneissa.

Kun ensimm?iset kalvot ilmestyiv?t Hartwall Areenan n?ytt?tauluille, tekstit eiv?t erottuneet kymmenien metrien p??h?n katsomoon. Mit? ehditt?isiin tehd?? Suurempi fonttikoko ei mahtuisi kalvoille ja tekstej? ei ehtinyt en?? muuttaa.

Onneksi paikalla oli muistitikulla uusi Nokia-fontti. Kun esitystiedoston fontti muutettiin, tapahtui ihme. Vaikka tekstikoot olivat samoja kuin hetke? aiemmin, tekstit n?kyiv?t Hartwall Areenan katsomon takariveille saakka hyvin. Ensikommentti johtoryhm?lt? oli: ”Miten tuo on mahdollista?” T?st? tuli Nokia Fontin ensimm?inen esiintyminen julkisuudessa.

Muutamaa viikkoa my?hemmin Nokian IT-osasto ilmoitti henkil?st?lle, ett? Rotis Sans Serif korvataan Nokia Fontilla. Seuraavan vuosikymmenen ajan Nokia Font vahvisti Nokian identiteetti? ja paransi Nokian tuotteiden k?ytett?vyytt?. Nokia Fontista ja erityisesti sen Nokia Sans -leikkauksista tuli menestystarina.

Nokian henki oli k?ytt?j?l?ht?inen: jokainen erilainen k?ytt?j? ansaitsee juuri h?nelle optimoidun ratkaisun. Kirjainperheen laajuus oli seurausta t?st? maailmankuvasta, samoin ne kymmenet puhelinmallit, joita muotoiluosasto ja tuotekehitys loivat joka vuosi.

Nokia Font her?tti positiivisia tunteita ymp?ri maailmaa. Latinalaisessa Amerikassa pidettiin Nokian myyntiesittely yritykselle, jonka toimitusjohtaja tuli l?hes liikuttuneena kertomaan esityksen pit?j?lle, ettei h?n ollut ikin? miss??n kaupallisessa esityksess? n?hnyt omaa ?idinkielt??n kaikkine erikoismerkkeineen k?ytett?v?n niin virheett?m?sti. Kaikki tarkkeet eli diakriittiset merkit olivat paikoillaan. Moniin fontteihin niit? ei vaivauduta tekem??n pienten kielialueiden tarpeita varten. Nokia sai tuo kaupan.

”Nokia Sans oli kenties yksi aikansa tunnistetuimmista kirjaintyypeist?”, totesi Ilona Aaltonen vuonna 2019 tekem?ss??n kirjainmuotoilun opinn?ytety?ss?.

Nokia Fontin kohtalona oli kuitenkin kuolla nuorena.

Epilogi

Nokia Font eli hyv?n el?m?n, joka p??ttyi vuonna 2011.

T?t? tarinan k??nnett? pohjustivat Nokian jokavuotiset organisaatiomuutokset. My?s Nokia Font -projektin j?senet siirrettiin muihin teht?viin tai talon ulkopuolelle yksi kerrallaan. Heid?n mukanaan hajaantui maailmalle projektissa ker?tty ymm?rrys kirjainmuotoilusta.

Vuoden 2010 tienoilla Nokia Designin johtoon nimettiin uusi henkil? talon ulkopuolelta. Uusi johtaja halusi n?ytt?? k?denj?lkens?. Nokia Font korvattiin vuonna 2011 Nokia Purella, jonka teki sveitsil?inen kirjainmuotoilija Bruno Maag.

Maag teki teknisesti hyv?? ty?t?. Nokia Puren yksityiskohdat olivat yht? hiottuja kuin Nokia Fontissa. Luonteeltaan Nokia Pure oli monien typografien silmiss? pettymys: persoonaton. Ihmeteltiin, miksi Nokian kaltainen yritys heikent?? omaa br?ndi-identiteetti??n. Edes suunnittelija itse ei kielt?nyt t?t?, vaan totesi tiedotteessa:

“It was a balancing act,” says Maag. “An elegantly simple typeface that doesn’t draw attention to itself.”

Muotoilua ohjasivat suuremmat tavoitteet, kuten Nokian julkaisutiedote kertoi:

”The new font is part of Nokia CEO, Stephen Elop’s brand overhaul as the company moves off its two indigenous platforms, Symbian and MeeGo, in favor of a new partnership with Microsoft using Windows Phone 7.”

Uuden fontin vahvuus oli siis siin?, ett? se erottui v?hemm?n Microsoftin tyylist?. Oli aika katkaista yhteydet br?ndin juuriin.

Nokia Font oli ollut vain Nokian omassa k?yt?ss?. Kun kirjainperheen k?ytt? lopetettiin, tiedostot poistettiin v?hitellen koneista IT-p?ivityksien my?t?.

Kumpi oli parempi - Nokia Font vai Nokia Pure? Kumpikin oli toinen toistaan parempi omilla kriteereill??n.

Nokia Font on helposti tunnistettava. Sen muodot ovat ikonisia ja yhdistyv?t Nokiaan viel? nyt vuosienkin j?lkeen n?htyn?.

Nokia Pure on kaunis ja yksinkertainen. Sen muodot rinnastuvat moniin muihin samann?k?isiin kirjainperheisiin, joissa kirjaimet kaareutuvat sulavasti.

Vuoden 2011 Nokia Brand Bookissa kerrottiin, ett? uuteen fonttiin haluttiin saada k?yt?nn?llist? kauneutta ja minimalistisuutta. Nokia Pure ”juhlistaa muodon puhtautta klassisten suomalaisten muotoilutalojen kuten Iittalan ja Arabian sek? arkkitehtien Alvar Aallon ja Reima Pietil?n tavoin.”

Muotoiluyhteis?n palaute oli monimuotoista. Erik Spiekermann tiivisti blogissaan: ”Nokia heitti hukkaan kymmenen vuotta br?ndin tunnettuutta ja sai tilalle mit??nsanomattomuutta.”

Suomalaisissa arvioissa oltiin diplomaattisempia: ”Suunnittelutiimi tavoitteli harmoniaa yksinkertaisuuden kautta. Nokia Pure -fontissa on siis n?ht?viss? ainakin t?m?n tiimin k?sitys suomalaisesta muotoilusta inspiroituneista kirjainmuodoista.”

Saavuttiko Nokia tavoitteensa vaihtamalla Nokia Fontin Nokia Pureen? Loppujen lopuksi kyll?:

Hyv?n br?ndi-identiteetin tulee ilment?? yrityksen todellista olemusta. Nokia Pure oli sopusoinnussa Nokian kehityksen kanssa. Uutta valtavirtaa oli visuaalinen erottumattomuus.

Aiemmin n?pp?inpuhelinten aikana oli puhelinten muodoissa tavoiteltu persoonallisuutta ja erottuvuutta. 2010-luvulla eri valmistajien puhelimet l?hestyiv?t samaa perusmuotoa: py?re?kulmaisia suorakaiteita, mieluiten mustia. Nokia oli nyt muiden seuraaja, ei erottuja. Seuraaminen oli useimpien kilpailijoidenkin mielest? hyv? strategia. Toimialan laajuinen design-evoluutio korvasi monimuotoisen sademets?n kustannustehokkaalla yhden lajikkeen puuviljelm?ll?.

Ent? br?ndiarvo? Ehk? sek??n ei en?? ollut suojelun arvoinen. Microsoft-kaupan j?lkeen Nokian br?ndiarvo vajosi alimmillaan 1? miljardiin dollariin. Vasta Nokia-nimen lisensointi HMD Global Oy:lle k??nsi br?ndiarvon takaisin nousuun.

Kun n?yttelij? kuolee uransa huipulla, h?n j?? mieliin ikuisena nuorena kapinallisena. N?in k?vi my?s Nokia Fontille. Se edustaa vuosikymment?, jonka aikana suomalainen yritys oli radikaali edell?k?vij?. Nokian tuotteet muuttivat miljardien ihmisten arkea.

Kirjaimet ja tarinat ovat kuin Nokia. Ne yhdist?v?t ihmisi?.

Kirjaimet edustavat jatkuvuutta monella tasolla. Ihmiskunta kehittyy kertomalla tietoa ja tarinoita sukupolvelta toiselle. Jotta ajatukset s?ilyisiv?t paremmin, keksittiin kirjaimet. Kirjainten piirteit? ovat kehitt?neet muotoilijat eri vuosisadoilla ja vuosituhansilla. Kirjainmuotoilu on sukupolvet ylitt?v?? tiimity?t? kuten my?s tarinoiden kertominen. Tarinat el?v?t, kun niit? jaetaan.

L?hteit?:

Itkonen, Markus, 2012. Kadonneet kirjaintyypit. Suomalainen kirjainmuotoilu 1920–1985. V?it?skirja. (typoteekki.fi)

Mervola, Pekka 1995. Kirja, kirjavampi, sanomalehti. Ulkoasukierre ja suomalaisten sanomalehtien ulkoasu 1771–1994. Helsinki ym., Suomen Historiallinen Seura & Jyv?skyl?n yliopisto. V?it?skirja. (informaatiomuotoilu.fi)

Keskustelut tarinassa esiintyvien henkil?iden kanssa.