Arkkitehtuurimme suomettumisen kokovartalokuva

"Ukrainan sodan ja Suomen Nato-j?senyyden my?t? on puhuttu siit?, miten kerros suomettuneisuutta on h?yl?tty pois maamme historiasta. Suomettuminen tunnetusti viittaa Suomessa kylm?n sodan aikana rakennettuun my?nnytyspolitiikkaan, mutta my?s er??nlaiseen t?st? aiheutettuun ja viel? voimissaan olevaan konsensuspolitiikkaan, ideologiseen tunkkaisuuteen ja l?nnenvastaisuuteen.

Konsensus n?kyy erityisen hyvin arkkitehtuurin ja kaupunkirakentamisen saralla. Sill? yht? varmasti, kun suomalainen hakee ruokansa kauppamonopolista ja juomansa valtion viinimonopolista, asuu h?n modernismimonopolin tuottamassa laatikossa.

Siit? asti, kun maalaisv?est? alkoi valumaan kaupunkeihin, on ihmisi? yh? suurimmissa m??rin s?ilytetty elementtikuutioissa eik? loppua kehitykselle n?y. Olkoot Helsingin uudet kaupunginosat osoitus siit?, miten vuosikymmenet vanha modernismimonopoli viel?kin rumentaa p??kaupungin ilmett?.

J?tk?saaren uudet pistetalot eiv?t erotu It?-Pasilan asuintorneista mill??n tavalla paitsi rakennusajankohdalla, jossa eroa on jo puolivuosisataa. Kalasataman keskus taas oli yritys saada Suomeenkin suuren maailman suurkaupunkifiilist?, mutta Manhattanin sijaan saatiin muovinen versio Merihaasta. Helsingin keskustan paraatipaikalla vanha toimistokolossi vaihtuu uuteen kolossiin, ja Etel?satamassa mets?yhti?t jatkavat sokeripalojen rakentamista merenrantaan. Pasilassa Tripla p?ihitt?? kaikki 1970-luvun virastotalot mennen tullen, ja kompleksin pohjoispuolelle rakentuu kaupunginosa, jossa 60-luvun l?hi?arkkitehtuuri kerrataan korttelimaisesti.

Triplaa on verrattu DDR:??n, ja kuvaavaa onkin, ett? t?n?kin p?iv?n? yksi yleisimpi? suomalaisen kaupunkirakentamiseen kohdistuvia kritiikkej? onkin juuri t?m?. Oudon puolustuksen DDR-syyt?ksille on puolestaan tullut suomalaisen betonirakentamisen tutkijalta Mikko Laaksoselta, jonka mukaan it?blokin arkkitehdit ottivat mallia suomalaisesta kaupunkisuunnittelusta eik? p?invastoin. Olennaista t?ss? on kuitenkin se, ett? 1900-luvun suunnitteluyhteiskunnan esteettispoliittinen ajatusmaailma on ollut keskeinen suomalaisessa sotienj?lkeisess? kaupunkirakentamisessa eik? se ole mihink??n h?vinnyt. Esimerkiksi Ouluun suunniteltu Terwa Tower on miltei kopio aikoinaan suomalaisvoimin Tallinnan rakennetusta hotelli Virusta. Vihdoin my?s Oulua ollaan nostamassa Neuvosto-Viron esteettiselle tasolle.

Kyse ei ole siit?, etteik? 1900-luvun j?lkipuoliskon muotoilusta ja arkkitehtuurista l?ytyisi omat valopilkkunsa, vaan siit? ett? t?m?n aikakauden tyylisuunnasta on muodostunut institutionaalinen ja poliittinen valtamonopoli, joka yll?pit?? itse??n aggressiivisella tavalla.

Ne harvat kerrat kun arkkitehdilla on rohkeutta edes ehdottaa jotain klassillista, on reaktio aina sama: kansa ilahtuu ja arkkitehtikunta p?yristyy. Modernistit rynt??v?t kommentoimaan miten ei-modernistinen arkkitehtuuri ei heijasta aikaansa, v??rist?? historiaa ja edustaa banaalia pastissia. Jostain syyst? 1920-luvun Bauhaus-tyyli? saa matkia ikuisesti, samalla kun 1910-luvun muotokieli on t?ysin kielletty. Jos talo n?ytt?? 1950-luvulla rakennetulta, se on ”moderni” ja historiaa ei-v??ristelev?, mutta jos muotokieli kertaa 1920-luvun klassisismia, on talo jonkinlainen kulissi.

Arkkitehtilehden entinen p??toimittaja Jorma Mukala onkin todennut, miten Euroopassa arvostetaan alkuper?ist? ja aitoa, eik? kopioimista. Idea ”alkuper?isyydest?” muotoutuu kuitenkin hyvin nopeasti ongelmaksi, sill? my?s 1800-kertaustyylit olivat nimens? mukaan kertauksia esimerkiksi renessanssiarkkitehtuurista. My?s ”alkuper?inen” renessanssiarkkitehtuuri oli antiikin kopioimista, ja kohta voidaankin sanoa, ett? koko eurooppalainen kulttuuriperint? onkin pelkk? kitschi?. Modernismin kopiointi vaikuttaa kuitenkin asiantuntijoille aina yht? j?nnitt?v?lt?. Kun Taideyliopiston uusi kampus avattiin 2021, Helsingin Sanomat kirjoitti miten rakennuksen arkkitehtuuri sai ”taiteen ammattilaiset haukkomaan henke??n”, vaikka uudet tilat edustavat puhdasta brutalismiretroa.

Merkkej? parempaan p?in on toki olemassa, mutta samalla vastus radikalisoituu. Arkkitehtiuutisten sivuilla er?s tutkija on kertonut, miten modernismin kritisointi on osa ”oikeistopopulistista politiikkaa”. T?llainen retoriikka liittyy toiseen hyvin tyypilliseen modernismimonopolin puolustusmekanismiin, nimitt?in ajatukseen siit?, ett? modernismissa piilee jokin ?lyllinen laatu, joka taantumuksellinen kansa ei vaan ymm?rr?. Se mit? he n?kev?t omilla silmill??n on valetta, samalla kun totuus l?ytyy ideologiasta.

Todellisuudessa modernismi edustaa viime vuosisadan kapinaa eurooppalaista sivistyst? ja kauneutta vastaan. Se on er??nlainen barbarismi, joka on sattumoisin p??ssyt valtaan ja esittelee siin? yliluokkaista hienoisuutta. Ironia on ilmeinen, koska modernismi perustuu juurikin massayhteiskunnan relativistiseen ja karkeaan tusinaestetiikkaan, sosiaaliseen tasaukseen, yhteiskuntasuunnitteluun ja sivistyksen poissaoloon. Kaikkeen siihen, mit? eurooppalaiset eliitit ovat aina vastustaneet.

Elitismi-argumentti voidaankin pit?? er??nlaisena ”kaasuvalotuksena”, jonka kautta terveet ja luonnolliset mieltymykset tukahdutaan ja korvataan ajatuksella siit?, ett? modernin arkkitehtuurin ja taiteen vastustaminen on ep?-?lyllist? tai jopa vaarallista. Eik? t?m? ole vain julkisen keskustelun ominaispiirre, vaan ongelma on juurtunut suomettuneisiin yhteiskuntarakenteisiin.

Arkkitehdit saattavat kertoa luottamuksellisesti, miten jopa klassillisen yksityiskohdan suunnitteleminen julkisivuun voi olla omalle maineelle ja uralle riskaabelia. Lupaprosessien aikana kaupunkien virkamiehet joko suoraan tai ep?virallisesti antavat ymm?rt??, ett? klassilliset ehdotukset menev?t suoraan ?-mappiin. Jopa rakennusliikkeiden edustajat saattavat v?itt??, ett? rakentaminen, joka on muissa maissa arkip?iv??, on Suomessa mahdotonta. On kirjaimellisesti turhaa edes yritt?? ajatella laatikon ulkopuolelta.

Ihmisten k?ytt?ytyminen kuitenkin aina paljastaa, mit? he todella haluavat. Kuka varakas haluaisikaan asua uudiskohteessa, jos tarjolla on Suomen suurruhtinaskunnan aikana rakennettu kivitalo? Harvalla on en?? varaa ostaa koti aikanaan pula-asunnoiksi rakennetusta Puu-K?pyl?st?, joten joudutaan tyytym??n keskivertoasuntoon jostakin modernista espoolaisesta maamerkist?. Kun suomalainen l?htee kaupunkilomalle, valitsee h?n Rauman eik? Kouvolan, ja kaikki paitsi modernistit ymm?rt?v?t syyn.

Ehk? ongelma onkin siin?, ett? Triplan kaltaiset rakennelmat todellakin heijastavat aikansa Suomea? Ei tietenk??n kansan mieltymyksi?, mutta sit? suunnitteluyhteiskunnan yhden totuuden visiota, jossa korporatismi kietoutuu modernismiin. T?st? syyst? niin sanotun uusvanhan arkkitehtuurin suunnittelemisesta ja rakentamisesta tulee uhka sill? se osoittaa, ett? keisarilla ei ole vaatteita. Ett? meid?n ei tarvitse el?? t?ll? tavalla. Aina on olemassa vaihtoehtoja."

- Nicolas von Kraemer -

Alkuper?inen julkaisu Verkkouutisissa.